Sommittelua ei saa unohtaa
On tärkeämpää miettiä kameran sijaintia kuin pääkohteen sijoittamista.
Usein kuulee sanottavan: “Kato kun sain hyvän kuvan, lintu on ihan keskellä!” Toisaalta eipä paljon pidemmälle sommittelussa ole ennättänyt sellainen kuvaaja, joka sanoo, että minun kuvani tuntee siitä, että kohde ei ole koskaan keskellä. Luontokuvaajien palstalla oli taannoin juttua sommittelusta ja monilla kokeneilla kuvaajillakin näytti sekoittuvan rajaus ja sommittelu keskenään väittäessään, että sommittelun voi tehdä jälkikäteen tietokoneella.
Jälkikäteen kuvaa voi toki rajata, mutta se on vain yksi monista sommittelun keinoista, eikä rajaamalla voi vaikuttaa kuvan elementtien suhteisiin toisiinsa nähden. Tokihan tietokoneella voi koostaa erilaisia sommitelmia eri kuvista ja eri elementeistä, mutta se on toinen juttu.
Muutamia lajikuvia ja yllättäviä tilanteita lukuun ottamatta, minulla kuvassa pääkohteena on lopputulos, siis itse kuva. Kuvassa on monia, ehkä eriarvoisia elementtejä, joiden keskinäinen sommittelu ratkaisee millainen kuvasta tulee. Itse puhun yleensä kolmiulotteisesta sommittelusta: lopputulos on toki kaksiulotteinen projektio todellisuudesta, mutta ilman kolmiulotteista ajattelua (lisäksi vielä ajanhetki, valo, jne) ei sommittelua voi kunnolla tehdä. Hyvällä sommittelulla voi kuvaan usein myös luoda illuusion kolmiulotteisuudesta.
Sommittelun tärkein vaihe on kameran paikan valinta, koska se määrää eri elementtien suhteet toisiinsa. Toinen on syväterävyyden hallinta. Rajauksen voi tehdä jälkikäteen, mutta toki sekin on parempi tehdä valitsemalla sopiva polttoväli.
Olen ollut muutamilla ”kuvauskursseilla” ja niiden antina on ollut pelkästään pääsy mielenkiintoisille paikoille. Samaa olen kuulut monilta kuvaajakavereiltakin. Toki sekin on tärkeää, mutta oppia kuvaamiseen ei juuri ole tarjolla. Sommittelusta ja sen mahdollisuuksista on paljon kirjallisuutta myös ja etenkin maalaustaiteen puolelta, mutta ne kuvaajan keinot ovat jääneet vähälle.
Jos löytyy 5-10 kiinnostunutta, jotka maksavat 50e/nenä, niin voin järjestää täällä Jyväskylän seudulla päivän työpajoja luonnossa tai miljöössä. Kun kuvaamisesta sekä koulutuksesta on kokemusta kolme vuosikymmentä, niin voi jo tietoa vähän jakaakin. Ensimmäisenä aiheena voisi olla juuri se, miten kuvaaja voi vaikuttaa kuvan sommitelmaan.
Tagit: Jyväskylä, kolmiulotteisuus, koulutus, kurssi, rajaus, sommittelu, työpaja, valokuva, valokuvaus
Lokakuun 8. 2010 klo 20:04
Hienoja työnäytteitä olet esille laittanut!
Opettavaisia ja haastavia, maanläheisiä ja ihmetyttäviä - ja mikä parasta, ei sitä “saturaatio maksimiin” tavaraa jota kovin usein tarjolle tuodaan.
Lokakuun 9. 2010 klo 19:49
Kiitos, tuo on vain pieni otos ja parhaat (makuasia tietenkin) tuskin webbiin tulevatkaan – ainakaan ihan heti. Kuvankäsittelyksi noille on riittänyt vain maltillinen terävöinti, harvoin muuta teenkään. Yhtä noista on toki rajattu, mutta olisi se rajaamattomanakin toiminut.
Lokakuun 23. 2010 klo 9:13
Olen samaa mieltä “kuvankäsittelyn” ja tekniikan korostamisesta sommittelun ja kuvaamisen kustannuksella. Aika vähän on tarjolla oppaita tai opastusta kuvan “rakentamisesta” ennen kuvausta tai kuvauksen aikana.
Itse olen yrittänyt etsiä apuja juuri maalaustaiteen puolelta ja jotain vinkkejä löytänytkin.
Samoin olen samaa mieltä ns. kuvauskursseista, joista ei kyllä oppia ole paljon saa, mutta onhan tietysti mukava yhdessäolo hyvän harrastuksen parissa myös tärkeää.
Mikäli sellaisia työpajoja joista kerroit, järjestyy, olisin innolla mukana.
Lokakuun 23. 2010 klo 10:54
Kiva kuulla, että asia kiinnostaa. Muutama on jo kysellyt, joten pitää ruveta miettimään sopivaa aikaa. Lisää kiinnostuneita toki mahtuu mukaan vielä ensimmäiseenkin työpajaan.
Marraskuun 6. 2010 klo 14:14
[...] Aiemmin aiheesta: Sommittelua ei saa unohtaa [...]