Olympus Pen on osoittautunut varsin hyväksi systeemiksi.
Se on oiva kompromissi: suurempaa kennoa ei suunnilleen pokkarikokoiseen kameraan voi laittaa. Sony on rungoltaan suunnilleen vastaava isommalla kennolla, mutta objektiiveista tulee vastaavasti runkoon verrattuna luonnottoman isoja. Panasonic on samalla objektiivikiinnityksellä, mutta rungossa ei ole vakaajaa – vain osassa objektiiveja. Penissä on vakaaja rungossa ja käytössä siis objektiivista riippumatta. Runkovakaaja ei ole aivan objektiivissa olevan veroinen, mutta ei paljon huonompikaan.
Kohina on kuitenkin yllättävän voimakasta. Koska testien mukaan uudemmat rungot eivät yllä 2-sarjaa paremmiksi sen suhteen, niin päädyin E-PL2:een. Se on E-P3:n ohella ainoa Pen-sarjan malleista, joissa voi käyttää samanaikaisesti salamaa ja lisäetsintä – tosin kumpaakaan en ole vielä hankkinut. Hinnaltaan se oli alle puolet E-P3:n hinnasta. Käyttöliittymältään E-P3 olisi toki parempi, mutta malleja näkyy tulevan niin tiuhaan tahtiin, ettei senkään vuoksi uutuushintaa kannata maksaa.
Paketissa tullut objektiivi on heikkovalovoimainen, mutta himmentämällä sekin tekee kohtuullista jälkeä. Ensimmäiseksi oikeaksi objektiiviksi hankin valovoimaisen normaalin: Panasonic 20mm/F1.7.
Yksi oleellinen etu Penissä oikeaan järkkäriin verrattuna on se, ettei se näytä järkkäriltä – ainakaan ilman etsintä. Siksi sillä voi kuvata huomaamattomammin. Useinhan kuvauskieltokin tarkoittaa vain, että järkkärillä kuvaaminen on kielletty.
Kun vielä tulisi uusi malli, jossa olisi tuota kohinaa saatu vähäisemmäksi.