Kuvaaja Markku Könkkölä

Varmuuskopiointi on syytä hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Silloin tietää mitä ja milloin tapahtuu - tai ei tapahdu. Itse käytän XCOPY-komentoa ja kopioin sillä kaikki tiettyä muistiin laittamaani päivää uudemmat tiedostot.

Automaatit ovat toki hyviä kun ja jos toimivat, ja koko ajan pitäisi kuitenkin valvoa onko kopiointi toiminut. Entä mitä tapahtuu, jos kopiointi jää joku kerta kesken? RAID ei ole ratkaisu varmuuskopiointiin, koska kaikki tiedostot ovat koko ajan alttiina esimerkiksi jännitepiikeille tai vaikkapa tulipalolle. RAID on tehty oikeastaan keskeytymättömiä palveluja varten, ei varmuuskopiointiin.

Minulla on käytössä Lightroomin tiedostoja varten levytelakka, jossa on normaali SATA-levy. Ajoittain, ehkä kerran päivässä, siirrän levyltä kaiken muistiin merkitsemääni hetkeä uudemmat tiedostot toiselle telakaan kopioinnin ajaksi laittamalleni kovalevylle. Ehkä kerran viikossa vien levyn työpaikalle ja tuon sieltä toisen levyn tullessani kotiin. Sitten kopioin siihen muuttuneet tiedostot. Uusimmat tiedostot minulla on lisäksi vielä koneen omalle kovalevyllä ja jonkin aikaa myös muistikorteilla.

Systeemin etuna on, että tiedostot ovat koko ajan vähintään kolmella kovalevyllä ja vähintään kahdessa eri paikassa. Jos levy särkyy, niin huomaan sen kun tallennan tiedostoja. Jos kyseessä on käyttölevy, niin otan vain käyttöön varmuuskopion ja tallennan Lightroomista muuttuneet siihen. Jos särkyy kone, niin kytken levytelakan toiseen koneeseen. Jos särkyy levytelakka, niin otan käyttöön toisen levytelakan - tämä on kerran pitänyt tehdä.

Koska Ligtroom ei koske RAW-tiedostoon, vaan tallettaa kaiken kuvaan liittyvän tiedon pieneen samannimiseen tiedostoon, niin muutosten kopiointi käy todella nopeasti. Lightroomin tietokannasta otan kopion aika harvoin ulkoiselle USB 3.0 levylle, koska lähes kaikki tieto on kuvatiedostojen kyljessä olevissa tiedostoissa. Ei kuitenkaan aivan kaikki ja toisaalta tuota kopioita voin sitten käyttää tarvittaessa jossain muussa koneessa.

Kyse ei siis ole varsinaisista varmuuskopioista, jotka pitäisi jotenkin palauttaa (ts. pakatut kopiot purkaa ja siirtää koneelle jollain erityisellä ohjelmalla) vaan järjestelmän kahdentamisesta tai oikeastaan kolmentamisesta. Tällaiset levyt ovat myös halvempia kuin varsinaiset ulkoiset kovalevyt, eikä tarvitse pitää lukua niiden erilaisista virtalähteistä. Mielessä on ostaa vielä yksi kovalevy varalle tai/ja päivitettäväksi kerran-pari vuodessa. Käyttölevy olisi hyvä myös ajoittain vaihtaa ja formatoida, jottei se fragmentoituisi.

Tärkeintä on kuitenkin, että tekee varmuuskopioinnin jotenkin. Tietokoneiden kanssa kaiken pitää olla koko ajan vähintään kahdennettuna.

Pidän ensi kesänä kaksi kasvivalokuvauskurssia Virossa Saarenmaalla 20.–27.5. ja 1.-8.7.

Kurseilla opetellaan kasvikuvauksessa tarvittavia teknisiä ja visuaalisia taitoja sekä harjoitellaan niitä käytännössä maastossa. Lisäksi opettelemme kuvien käsittelyä ja arkistointia. Kurssin käytännönjärjestelyistä vastaa kokenut paikallinen kurssien järjestäjä. Tarkempia tietoja sisällöstä ja majoituksista ym. heidän sivuiltaan. http://www.kskoolitus.com/kasvivalokuvaus1.html

Siivojan näkemys tietokoneen johtojen paremmasta järjestyksestä.

JPG:in etuna RAW:iin verrattuna on pienempi tiedostokoko ja kameran puskurimuistin parempi riittävyys. Siinäpä ne edut sitten olivatkin. Muisti on nykyään halpaa, joten se etu on merkityksetön. Jossain tilanteessa puskurimuistin loppuminen voi olla ongelma, mutta oikean kuvanottohetken ajoittaminen on osa kuvaajan ammattitaitoa. Paljon useammin valaistus tai tausta muuttuu kesken kuvauksen ja RAW-tiedoston säätövara on tarpeen.

Studiossa valot ovat täysin hallittavissa, mutta muualla kuvatessa RAW:in edut sen sijaan ovat kiistattomat: RAW-tiedostosta saa kuvan, jonka bittisyvyys on 14 kun JPG-tiedostossa bittisyvyys on vain 8. Tämä tuo mukanaan valtavan säätövaran valotuksen, värilämpötilan ja värien säätelyyn. Eikä kyse ole vain kuvauksen aikana tapahtuneiden virheiden korjaus, vaan toisinaan kuvassa on valtavan suuri ero vaalean ja tumman pään valoisuuden välillä. JPG:iä kuvaava joutuu turvautumaan moneen kuvaan ja HDR-tekniikkaan jo silloin kun RAWia kuvaava pärjää yhdellä ruudulla. Jos JPG-kuvan voi käyttää säätämättömänä, niin homma toimii vielä kohtuullisesti, mutta säätämään en terävöitettyä JPG-kuvaa ryhtyisi. Nopeimmin säätämisen aiheuttavat ongelmat näkyvät liukuvasävyisissä väripinnoissa.

JPG-kuva on pakattu, RAW-tiedosto ei. Mitä enemmän pakataan tai useammin tiedosto tallennetaan samalla pakaten, niin sitä selvemmin pakkauksen jälki näkyy lopullisessa kuvassa.

Erot eivät välttämättä näy kuvatauluissa normaalilta katseluetäisyydeltä, mutta lähempää helposti. Olin mukana taannoin pystyttämässä Vuoden luontokuva -näyttelyä ja pyyhin kaikki taulut. Joukosta erottui ainakin yksi ”vesivärityö”. Kysyin, onko kuva otettu JPG:ille – oli. Näyttelyn kaikki kuvat oli tehty samassa paikassa originaaleista, joten ero ei johtunut vedostajasta. Jos itse ei eroa näe, niin ei kannata kuvitella, ettei sitä kukaan muukaan näe.

RAW:in käyttö tuo edun myös varmuuskopiointiin. Koska RAW-tiedostoa ei koskaan muuteta, niin Lightroomia käyttävän riittää kopioida noihin tiedostoihin liittyvät xmp-tiedostot. JPG-kuvaaja joutuu varmuuskopioimaan kuvatiedostot, jos LR:ssa tekee pienenkin muutoksen säätöihin tai esim. hakusanoihin.

Tein kuvaesityksen PowerPointilla, koska aiheen vuoksi esitykseen tuli paljon tekstidiojakin. Koska en tiennyt onko esityskoneessa PowerPointtia, niin varmuuden vuoksi halusin tehdä esityksestä myös JPG-version. Oletuskoko JPG-kuville oli kuitenkin liian pieni, mutta löytyipä sentään resepti, jolla kokoa saattoi kasvattaa:

How to change the resolution of a slide that you export as a picture in PowerPoint

http://support.microsoft.com/default.aspx?scid=kb;en-us;827745&Product=ppt2003

Viikonloppuna sain eteeni jo hieman epätoivoisen ihmisen mikron, jossa yksi Word-tiedosto aiheutti ongelmia. Testailin aikani eri tempuilla ja epätoivokin alkoi tarttua. Lopulta aloin pätkimään tiedostoa ja paikallistin ongelman yhteen virkkeeseen. Ilman tuota virkettä Wordillä ei ollut tiedoston kanssa mitään ongelmia.

Kopioin virkkeen Notepadiin ja sieltä takaisin tyhjälle Word-sivulle – Word kaatui. Seuraavaksi kirjoitin tekstin uudestaan tyhjälle Word-sivulle – taas kaatui. Koneessa oli Word 2007 ja käyttiksenä Windows 7.

Otin valokuvan kyseisestä virkkeestä ja kokeilin omalla läppärillä, jossa käyttiksenä Windows NT ja Word 2007. Kirjoitin tekstin valokuvasta – Word kaatui.

Kokeilin myös työpaikan koneella samoin tuloksin. Toistaiseksi en vielä ole löytänyt konetta, jossa Word ei kaatuisi. Onko kenelläkään hyvää selitystä moiseen?

Lightroom on kuvaajan ohjelmista numero yksi. Kaikkeen se ei toki taivu, esimerkiksi kuvien yhdistämiseen tarvitsee edelleen Photoshoppia. Niissä asioissa mihin Lightroom pystyy, se on kuitenkin Photoshoppia kätevämpi ja siinä on monia asioita, joita Photoshop ei kykene. Photoshopissa ei esimerkiksi ole mahdollista hoidella useampia kuvia samalla kertaa. Toki jotain säätöjä voi kopioida toiseen käyttäen säätötasoja, mutta onhan se paljon rajoittuneempaa. Esimerkiksi pölynpoisto onnistuu vain kuva kerrallaan. Lisäksi Lightroomilla voi hoitaa arkistoinnin, Bridge on siihen verrattuna vain pien askel oikeaan suuntaan.

Minulla on Excel-tiedostossa dia-kaudelta n. 13000 kehystetyn ja numeroidun kuvan tiedot. Noista dioista n. 5000 on skannattu jollan tasolla, osasta vain pieni arkistokuva, osasta näytölle sopiva ja osa riittää taulun tekemiseen.  Digiarkiston käyttö Lightroomissa on niin kätevää, että diat unohtuvat. Siksi tuli mieleen, että saisiko tuon aikanaan pikkuhiljaa tehdyn suuren työn siirrettyä Lightroomiin.

Tein jokaista Excel-riviä kohti samannumeroisen pienen, tyhjän jpg-kuvan. Sen jälkeen kopioin päälle kaikki skannatut diat. Tämän jälkeen hakemistossa oli siis kaikkia Excel-rivejä vastaavat tiedostot ja kuvat niistä joista kuva oli valmiina.

Seuraavaksi tiedot piti saada Excelistä noihin tiedostoihin. Tähän on useita vaihtoehtoja, päädyin ilmaiseen Exiftooliin. Piti vain generoida Excelillä n. 13000 komentoriviä, joilla tiedot sai siirrettyä. Tämä vaihe vaati muutaman iteraation, koska hakusanoista löytyi yllättäviä merkkejä ja niitä piti parsia. Sain myös kuviin oikeat päivämäärät, niistä joista se oli tiedossa. Tyhjien tiedostojen skannaamisen aika tulee sitten joskus jos tulee – silloin metatiedot voi kopioida Lightroomissa jo olevasta tiedosta.

Käsin tuota en olisi koskaan tehnyt, mutta näin siinä kului aikaa vain kohtuullisesti. Jos nyt tekisin saman uudestaan, niin miettisin vielä saisinko hakusanojen hierarkiaa jotenkin automatisoitua, nyt se jäi käsityöksi Lightroomissa. Sopivilla hauilla siitäkin suurin osa sujuu varsin nopeasti nipuissa.

Suurempi dia-urakka on sitten ne kokonaan läpikäymättömät kehityksestä tulleet diakuoret. Muutaman pistokokeen perusteella nekin kuitenkin kannattaisi käydä läpi.

Kuvien arkistointi hakemistoihin johtaa samaan ongelmaan kuin aikanaan diojen arkistokaapin taskuihin: kuvan voi laittaa vain yhteen paikkaan yhden kriteerin perusteella ja kuvaa etsiessä pitää tietää minkä kriteerin mukaan kuva on sijoitettu. Lähes kaikissa kuvassa on kuitenkin useita mahdollisia perusteita.

Digitaaliarkistossakin kuvat ovat yhdessä paikassa, mutta hyvin tehdyllä hakusanoituksella arkistoon saa useita mahdollisia näkymiä ikään kuin kuvat voisivat olla samanaikaisesti useassa virtuaalihakemistossa tai kokoelmassa.  Hakusanat saa myös arkistosta muualle siirrettäviin kuviin, jos haluaa – asiakaskin voi siis käyttää hakusanoja kuvien etsimiseen.

Hakusanat ja niiden hierarkia ovat siis arkistoinnin keskeisin osa ja ne kannattaa miettiä huolella. Itse aloitin arkiston tekemisen siitä osasta; se vaihe kesti noin kuukauden ja täydentäminen tietenkin jatkuu nyt kun laitan hakusanoja kuviin.  Hakusanoina kannattaa käyttää laji, paikan yms. nimien lisäksi jotain valmista standardia. Itse päädyin YSAan (Yleinen suomalainen asiasanasto). Sitä olen joutunut toki laajentamaan ja soveltamaan kuvaamiseen sopivaksi mutta erinomaisen hierarkkisen pohjan siitä sai. Lajinimiä synonyymeineen löytyy myös verkosta valmiina. Paikkojen nimiä myös: hyvä pohja oli tilastokeskuksen maakuntatiedoilla oleva kuntaluettelo, johonka yhdistin postinumeroluettelon toimipaikat. Yhdistelyn käytännössä tein käyttäen Exceliä ja Accessia. Hakusanatiedostossa oli yli 10000 riviä ennen ensimmäistäkään kuvaa.

Tietokoneen ostosta ei kannata tehdä liian vaikeaa. Ostaa millaisen koneen tahansa, niin puolen vuoden kuluttua samalla rahalla saisi nopeamman koneen. Oleellista on, että kone on hyvin laajennettavissa ja siinä on hyvät liitännät.

Keskusmuistia pitää mahtua lisää emolevylle ja kovalevyjä koteloon. Ulkoisten liitäntöjä pitää olla ESATA, Firewire, HDMI ja USB3. Näytöksi iso S-IPS-paneli on erinomainen hintaisekseen. Sen rinnalla valikoita varten kelpaa mikä tahansa pienempi näyttö.  Tällä hetkellä kaikkein tärkein yksittäinen koneen nopeuteen vaikuttava asia on SSD-kovalevy, jolle kuvaaja asentaa käyttiksen lisäksi Photoshopin ja Lightroomin sekä niiden swap-tiedostot.

Tällaisen koneen ostin viime vuoden lopulla. Seuraavaksi laitan siihen toisen SSD-kovalevyn ja sinne Lightroomin tietokannat.