Kuvaaja Markku Könkkölä

Uhkaako Suomesta tulla poliisivaltio?

Aiemmin vaaleista.

Aiemmin

Varmuuskopiointi on syytä hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti. Silloin tietää mitä ja milloin tapahtuu - tai ei tapahdu. Itse käytän XCOPY-komentoa ja kopioin sillä kaikki tiettyä muistiin laittamaani päivää uudemmat tiedostot.

Automaatit ovat toki hyviä kun ja jos toimivat, ja koko ajan pitäisi kuitenkin valvoa onko kopiointi toiminut. Entä mitä tapahtuu, jos kopiointi jää joku kerta kesken? RAID ei ole ratkaisu varmuuskopiointiin, koska kaikki tiedostot ovat koko ajan alttiina esimerkiksi jännitepiikeille tai vaikkapa tulipalolle. RAID on tehty oikeastaan keskeytymättömiä palveluja varten, ei varmuuskopiointiin.

Minulla on käytössä Lightroomin tiedostoja varten levytelakka, jossa on normaali SATA-levy. Ajoittain, ehkä kerran päivässä, siirrän levyltä kaiken muistiin merkitsemääni hetkeä uudemmat tiedostot toiselle telakaan kopioinnin ajaksi laittamalleni kovalevylle. Ehkä kerran viikossa vien levyn työpaikalle ja tuon sieltä toisen levyn tullessani kotiin. Sitten kopioin siihen muuttuneet tiedostot. Uusimmat tiedostot minulla on lisäksi vielä koneen omalle kovalevyllä ja jonkin aikaa myös muistikorteilla.

Systeemin etuna on, että tiedostot ovat koko ajan vähintään kolmella kovalevyllä ja vähintään kahdessa eri paikassa. Jos levy särkyy, niin huomaan sen kun tallennan tiedostoja. Jos kyseessä on käyttölevy, niin otan vain käyttöön varmuuskopion ja tallennan Lightroomista muuttuneet siihen. Jos särkyy kone, niin kytken levytelakan toiseen koneeseen. Jos särkyy levytelakka, niin otan käyttöön toisen levytelakan - tämä on kerran pitänyt tehdä.

Koska Ligtroom ei koske RAW-tiedostoon, vaan tallettaa kaiken kuvaan liittyvän tiedon pieneen samannimiseen tiedostoon, niin muutosten kopiointi käy todella nopeasti. Lightroomin tietokannasta otan kopion aika harvoin ulkoiselle USB 3.0 levylle, koska lähes kaikki tieto on kuvatiedostojen kyljessä olevissa tiedostoissa. Ei kuitenkaan aivan kaikki ja toisaalta tuota kopioita voin sitten käyttää tarvittaessa jossain muussa koneessa.

Kyse ei siis ole varsinaisista varmuuskopioista, jotka pitäisi jotenkin palauttaa (ts. pakatut kopiot purkaa ja siirtää koneelle jollain erityisellä ohjelmalla) vaan järjestelmän kahdentamisesta tai oikeastaan kolmentamisesta. Tällaiset levyt ovat myös halvempia kuin varsinaiset ulkoiset kovalevyt, eikä tarvitse pitää lukua niiden erilaisista virtalähteistä. Mielessä on ostaa vielä yksi kovalevy varalle tai/ja päivitettäväksi kerran-pari vuodessa. Käyttölevy olisi hyvä myös ajoittain vaihtaa ja formatoida, jottei se fragmentoituisi.

Tärkeintä on kuitenkin, että tekee varmuuskopioinnin jotenkin. Tietokoneiden kanssa kaiken pitää olla koko ajan vähintään kahdennettuna.

Pidän Kasvikuvauskoulun Jyväskylän kaupunginkirjaston Pienessä luentosalissa 3.4. 17.00-20.00

Koulutuksen sisältö:

Kasveja kuvaavan on hallittava laajojen kasvustojen ja pienien yksityiskohtien kuvaaminen vaihtelevissa olosuhteissa.

- millainen on kasvikuvaajan välineistö (objektiivit, jalusta,…)

- miten kameran säädöillä vaikutat kasvikuviin ja saat parhaan hyödyn kalustostasi

- käymme läpi syväterävyyden, polttovälin ja taustan valinnan sekä kuvaussuunnan ja -etäisyyden vaikutusta kuvaan

- keinoja valon hallintaan

- kuinka huolellisella sommittelulla, rajauksella ja pelkistämisellä voi vaikuttaa kuvan ilmeeseen

Koulutuksen hinta on 39€. Ilmoittautuminen ja maksu Rajalan sivujen kautta osoitteessa:

http://www.rajalacamera.fi/3.4.2012-kasvikuvauskoulu-jyvaskyla/product-254valotaito1a/dp?openGroup=577

Ohjelmoimalla tarkennuksen peukalonapille saavuttaa monia etuja. Itse käytän Canonia, mutta vastaavat perustelut pätevät ainakin pääosin merkistä riippumatta.

• Peukalolla tarkennuksen voi tehdä ensin keskipisteellä ja sen jälkeen suunnata kamera oikein: ei tarvitse koskaan valita mitä tarkennuspistettä käyttää. Jalustaa käyttäessä peukalotarkennus on aivan ehdoton, koska laukaisinta ei tarvitse pitää painettuna kameran suuntaamisen aikana.

• Kamera voi olla aina jatkuvalla tarkennuksella: kamera tarkentaa aina kun painaa napista ja tarkentelu loppuu kun napista ei paina. Ei siis tarvitse vaihdella jatkuvan ja kertatarkennuksen välillä.

• Canonilla käsitarkennus toimii ainakin minun objektiiveilla aina myös objektiivin ollessa AF-asennossa. Jos tarkennus on laukaisimessa, niin kamera tarkentaa uudestaan ”oman makunsa mukaan” laukaisinta painettaessa. Peukalotarkennusta käytettäessä ei tarvitse vaihdella MF- ja AF-tilan välillä.

Pidän Digikuvauskoulun Jyväskylän kaupunginkirjaston Pienessä luentosalissa 6.3. 17.00-20.00

Koulutuksen sisältö:

Opi, kuinka digijärjestelmäkameralla onnistut oikein säädöin ja lisävälinein erilaissa tilanteissa ja kuinka automatiikkaakin voi tarvittaessa ohjata. Koulutuksen sisältö:

- kameran perussäädöt (tarkennus, suljinaika, aukko, herkkyys, valkotasapaino) ja kuinka niillä hallitaan liikettä, terävyysaluetta

- käydään läpi kameroiden laajaa lisävarustevalikoimaa (objektiivit, jalustat, salamat) ja niiden käyttötarkoituksia

- tutustutaan kuvatiedostojen erilaisiin muotoihin ja niiden säilyttämiseen sekä siihen, mitä kuville voi ja kannattaa tehdä tietokoneella

Koulutus on maksuton yhdelle henkilölle kameraa kohden, Rajala Pro Shopista kameran ostaneille. Muille hinta on 39€. Ilmoittautuminen Rajalan sivujen kautta osoitteessa:

http://www.rajalacamera.fi/6.3.2012-digikuvauskoulu-jyvaskyla/product-1444-copya/dp?openGroup=575

Kameraseuran vuoden ensimmäisen illan aiheena on kuvia kaukaa. Kuinka kaukana on kaukana jää jokaiselle itselleen mietittäväksi, mutta eksoottisia kuvia on luvassa: Chile, Egypti, Etelä-Afrikka, Japani, Kanada, Kiina, Meksiko – ja ties mistä muualta.

Tervetuloa Galleria Harmoniaan (Hannikaisenkatu 39) kello 18.00. Ota kuvia mukaan ja tule mukaan hyvään seuraan. Toki saa tulla ilman kuviakin nauttimaan toisten kuvista. Jos et ole ennen käynyt, niin kannattaa tulla jo ennen 18.00, sillä silloin menee pääovi kiinni ja takaoven kautta on hankala osata.

Talvet tulevat nykyisin keskimäärin myöhemmin kuin aikaisemmin. Kesät sen sijaan tulevat edelleen tavallista aikaisemmin tai tavallista myöhemmin, kuten tavallista.

Tapani oli järjestellyt tupit näin.

Olympus Pen on osoittautunut varsin hyväksi systeemiksi.

Se on oiva kompromissi: suurempaa kennoa ei suunnilleen pokkarikokoiseen kameraan voi laittaa. Sony on rungoltaan suunnilleen vastaava isommalla kennolla, mutta objektiiveista tulee vastaavasti runkoon verrattuna luonnottoman isoja. Panasonic on samalla objektiivikiinnityksellä, mutta rungossa ei ole vakaajaa – vain osassa objektiiveja. Penissä on vakaaja rungossa ja käytössä siis objektiivista riippumatta. Runkovakaaja ei ole aivan objektiivissa olevan veroinen, mutta ei paljon huonompikaan.

Kohina on kuitenkin yllättävän voimakasta. Koska testien mukaan uudemmat rungot eivät yllä 2-sarjaa paremmiksi sen suhteen, niin päädyin E-PL2:een. Se on E-P3:n ohella ainoa Pen-sarjan malleista, joissa voi käyttää samanaikaisesti salamaa ja lisäetsintä – tosin kumpaakaan en ole vielä hankkinut. Hinnaltaan se oli alle puolet E-P3:n hinnasta. Käyttöliittymältään E-P3 olisi toki parempi, mutta malleja näkyy tulevan niin tiuhaan tahtiin, ettei senkään vuoksi uutuushintaa kannata maksaa.

Paketissa tullut objektiivi on heikkovalovoimainen, mutta himmentämällä sekin tekee kohtuullista jälkeä. Ensimmäiseksi oikeaksi objektiiviksi hankin valovoimaisen normaalin: Panasonic 20mm/F1.7.

Yksi oleellinen etu Penissä oikeaan järkkäriin verrattuna on se, ettei se näytä järkkäriltä – ainakaan ilman etsintä. Siksi sillä voi kuvata huomaamattomammin. Useinhan kuvauskieltokin tarkoittaa vain, että järkkärillä kuvaaminen on kielletty.

Kun vielä tulisi uusi malli, jossa olisi tuota kohinaa saatu vähäisemmäksi.